sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Syyskuun plänit

Syyskuu näyttää budjettimielessä tältä:

Palkkatulot (netto): 3945€
Pakolliset menot: 2750€
Säästöön/sijoituksiin: 800€
Funny money ja puskuri: 395€

Syyskuulle ei toistaiseksi ole tiedossa mitään sen suurempaa menoa tai tilanteita, johon pitäisi varautua. Ulkona syöminen on meillä miehen kanssa lähtenyt vähän lapasesta tässä kesälomien jälkeen... Huomasin kauhukseni, että tein koko elokuun aikana kotona kahdesti ruokaa :D Tosin söin kyllä myös paljon myös eineksiä iltaisin (ehdoton lemppari on Lidlin American Style Snackbox, jos tätä nyt edes einekseksi voi kutsua..) ja töissäkin on lounas tullut korvattua pikapuurolla useampaan kertaan.

Muita relevantteja juttuja syyskuulla on siivoojan vaihto ja siivouskertojen vähentäminen. Tässä säästän noin 60€/kk. Pääasiallinen syy siivoojan vaihtoon oli kylläkin siivouksen heikko laatu eikä niinkään säästö, ja olisin mielelläni jatkanut joka toisen viikon siivouksella, mutta uudella siivoojalla oli tässä vaiheessa mahdollisuus ottaa vuoro vain kerran kuussa. Parempi sekin kuin ei siivousta lainkaan!

Veroprosentti pitäisi päivittää, valitettavasti ylöspäin :/ Aikaisempina vuosina olen saanut opintolainan takaisinmaksun vuoksi veronpalautusta vuosittain satoja euroja, mutta se hupi on nyt loppu, joten yritän optimoida palautukset lähelle nollaa.







sunnuntai 26. elokuuta 2018

Syksyisiä ajatuksia

Rakastan syksyä <3 Siinä on aina ihana ja omanlaisensa, uuden alun tunnelma. Vaikka oikeastaan kaikki yleensä jatkuu juuri samanlaisena kuin aikaisemminkin :D 

Kesäloma oli ja meni aurinkoisissa merkeissä. Tuntuu melkein, että helteet loppuivat ihan samaan aikaan kuin kesälomakin! Tein jonkun verran töitä kesällä, enkä saanut rentouduttua ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Ihan vain oman jaksamiseni vuoksi saatan pyytää viikon loman johonkin kohtaan syksyä.


Kesäloman lopulla innostuin todenteolla sijoitusasuntoasiasta. Hain kirjastosta pari kirjaa luettavaksi ja aloin tekemään alustavaa kartoitusta mistä ostaisi, mitä ostaisi ja millä hinnalla. Sitten todellisuus astui kuvaan, loma loppui ja nyt ei ole oikein edes energiaa miettiä koko asiaa! Vaikka asuntosijoittaminen saattaisi olla mielenkiintoista ja tuottoisaa, luulen kuitenkin, että se on tämän hetkisessä elämäntilanteessani vähän liikaa. Hyvä kun jaksan työpäivän jälkeen tehdä edes ruokaa kotona - puhumattakaan, että jaksaisin kantaa huolta vuokra-asuntoon liittyvistä asioista!

Työnteon osalta olen huomannut, että less is more, eli alan panostamaan töihin vähän vähemmän. Viimeisen vuoden ajan työ on ollut ykkösprioriteetti ja mennyt aivan kaikesta ohi. Olen toki saavuttanut vuoden aikana paljon (mm. vedän nyt yhtiön 5 hengen legal-tiimiä), mutta loppupeleissä uskon, että samat asiat olisi voinut saavuttaa vaikka 80% siitä panostuksesta, jonka nyt olen tehnyt.


lauantai 18. elokuuta 2018

Missä pihistelisin?

Olen tässä kesän aikana miettinyt, että miten epärationaalisesti ihminen saattaakaan toimia tiettyjen asioiden suhteen. Koen välillä olevani aikalailla tuhlailuun taipuva ihminen, mutta toisista asioista en viitsisi maksaa yhtään ylimääräistä. Ihan huvikseni listasin näitä asioita, joiden kohdalla nuukuus iskee:

- Bensa eli diesel: tästä on muodostunut itselleni jo aivan kilpailu itseäni vastaan. Voisin järjestää itseni kanssa veikkauksen siitä pystynkö "voittamaan indeksin", eli tankaammaan tankin täyteen aina silloin kun diesel on sentin verran halvempi vai kitkuttelenko hävijänä viimeisillä hönkäyksillä bensa-asemalle ja tankkaan kiskurihinnalla (= sentin kalliimpi kuin viime viikolla).

- Pyykinpesu- ja tiskiaine: aivan turhaa tavaraa ja jos voisin, pesisin kaiken - siis sekä pyykit että tiskit - halvimmalla mahdollisella fairyn-tapaisella aineella. Joskus olen jopa puolittanut jättimäisiä typeriä tiskitabletteja, joita mieheni aina ostaa. Sulaa hulluutta pestä koneellinen tiskejä niin suurella pesuainemäärällä! P.s. Koneet on aina myös ladattava ihan täyteen pyykkiä/tiskiä!

- Leivänpäällysleikkeleet: itse olen sitä tyyppiä, joka ei kestä lihatuotteissa mitään sattumia ja vanha kunnon lauantaimakkara on lempparini. Tästä syystä, jos leikkelehyllyltä on ylipäätään jotain muuta hankittava, ottaisin mielelläni aina sen kilohinnaltaan halvimman paketin ja siitähän voi sitten vaikka pakastaa loput (?). Mieheni on kyllä taipuvainen valitsemaan itselleen herkku-gourmet-salamia ja se hänelle suotakoon.

- WC-paperi: hittoon kaikki viisikerroksiset pumpulilta ja froteelta tuntuvat ruusuntuoksuiset aloe vera -paperit.

- Sukkahousut: meinasin saada sydänkohtauksen kun kerran kuulin kaverini ostaneen Wolfordin sukkikset 30 eurolla (siis sellaiset ohuet ihonväriset normisukkikset)! Voi hyvää päivää, kun ne sukkahousut on mitä suurimmalla todennäköisyydellä riekaleina jo ennen kuin pääsee aamulla ovesta ulos! Ei mitään järkeä. Metsästän kaupoista aina sukkahousutarjouksia - mielellään maksaisin alle euron per pari.


Onko teillä vastaavia juttuja, joista vaan syystä tai toisesta keljuttaa maksaa yhtään ylimääräistä?



perjantai 3. elokuuta 2018

Minne katosi luksus?

Tänä vuonna olen ollut todella kiltisti. Hämmästyin suorastaan kun huomasin, että ollaan jo elokuussa ja en ole ostanut tänä vuonna yhtään mitään sellaista irtainta omaisuutta, jonka luokittelisin "luksukseksi". Lukseksena pidän tavaroita, joissa maksetaan muustakin kuin siitä että saa tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitetun tavaran. Eli voisin ostaa tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetun laukun 20 eurolla, mutta maksoin luksuslisää 1.080 euroa ja kuljetan tavaroitani nyt luksuslaukussa :D

Tänä vuonna en ole hankkinut yhtään uutta luksuslaukkua, -huivia, -kenkiä tai -autoa (auton kuulumisen tähän kategoriaan saa vapaasti kyseenalaistaa). Olen kyllä käynyt vähän hypistelemässä erästä huivia, mutta jätin sen ostamatta. Olen myös käynyt hypistelemässä erästä autoa (useampaankin otteeseen...), mutta jätin senkin ostamatta! :D

My Precious. Viimeisin luksus-hankintani on tammikuulta 2017!

Onko tilanne se, että luksustavaroiden ostaminen ei itselleni ole enää niin kiinnostavaa ja olen keksinyt rahoille parempaa käyttöä? Toivisin tietysti, että näin olisi ja että olisin päässyt yli uudenkarhean hartioille kiedotun Balmuirin huivin aiheuttaman mielihyvän yli. Valitettavasti kuitenkin syynä tämän vuotiseen kiltteyteen saattaa olla kiire ja laiskuus: pohdin ja tutkin kaikkia kalliimpia hankintojani huolella etukäteen ja kun vihdoin menen kaupoille tositarkoituksessa, pitää kaiken olla täydellistä. Itse tuotteen tietenkin, mutta myös oman tunnetilan sekä liikkeestä saamani palvelun. Jos joku näistä osa-alueista on vähänkin pielessä (esim. joudun odottamaan myyjää yli 2 minuuttia), kävelen kaupasta ulos tuohtuneena ja joudun aloittamaan koko aikaa ja energiaa vievän pohdiskelu- ja tutkiskeluprosesiin alusta. Siihen ei tänä vuonna ole oikein riittänyt mielenkiintoa, mistä tietenkin lompakkoni kiittää :)



lauantai 28. heinäkuuta 2018

Sijoitussuunnitelmia

Pari vuotta sitten sijoitushommia aloitellessani tein hyvinkin tarkan sijoitussuunnitelman, niin kuin sijoituskirjallisuudessa kehotettiin. No, aika laiskasti olen suunnitelmaani seurannut :D Alkuperäisessä suunnitelmassa osakkeiden painoarvo olisi saanut olla maksimissaan 60% ja korko-/yhdistelmärahastoissa olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän painoa. Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikki sijoitukseni ovat siirtyneet pikkuhiljaa osakkeisiin ja korkorahastoja ei ole enää lainkaan mukana kuvioissa. Nyt salkustani löytyy suoria osakeomistuksia, Nordnetin Superrahastoja sekä paria ETF:ää.

Viitaten kirjoitukseeni passiivisten tulojen lisäämisestä, olen päättänyt jatkaa salkun rakentamista pääasiassa suorien osakeomistusten parissa. Tällä viikolla hankin itselleni pienen palan Raisiota salkusta löytyvien Nordean ja Tiedon kylkeen :) Koska itselläni ei ole kykyä ja osaamista harjoittaa mitään sen suurempaa osakepoimintaa arvoyhtiöistä (= yhtiöstä, joiden arvostus on alhainen ja hankinta perustuu odotettuun arvonnousuun), olen päättänyt ruveta kasaamaan salkkuuni hyvin osinkoa maksavia yhtiöitä sekä laatuyhtiöitä. Laatuyhtiöihin panostaminenhan on usammankin lähteen mukaan ollut pitkällä aikahorisontilla se kaikkein tuottavin strategia. 

Laatuyhtiöihin sijoittaminen on myös avannut jonkin psykologisen pattitilanteen, johon olin ajautunut: koska tulen lähivuosina kasaamaan salkkuuni kymmenkunta eri osaketta joka tapauksessa ja laatuyhtiöiden määrä Helsingin pörssissä on melko rajallinen, on oikeastaan aikalailla yhdentekevää, ostanko nyt sitä Orionia, Fortumia vai Wärtsilää. Kaikki nämä (ja monet muut) päätynevät salkkuuni joka tapauksessa, joten voin rauhassa ostaa mitä tahansa, kun siltä tuntuu ja hetki on oikea :D

Tässä listaa yhtiöistä, joita harkitsen hankkivani seuraavan vuoden-parin sisällä:
  • Wärtsilä
  • Orion tai Terveystalo 
  • Kone
  • Nokian Renkaat 
  • Technopolis
  • Nixu tai Siili Solutions


perjantai 27. heinäkuuta 2018

Appi menojen seurantaan

Budjetoin joka kuukausi noin sata euroa työpaikkaruokailuun ja ravintolaillallisiin sekä toiset sata euroa "funny moneya" ihan vaan kaikenlaiseen pikkusälään, jota joutuu pitkin kuukautta ostamaan. Olen tosin ollut todella huono seuraamaan, pitääkö budjettini yllä olevilta osin lainkaan. Huomasin myös, että sata euroa tilpehööriin menee aikalailla äkkiä - tässä kuussa olin ostanut 26 euron vaellussukat ja 52 euron akvarellivärit jo ekalla viikolla :D 

Törmäsin sattumalta ilmaiseen Monefy-nimiseen appiin, jolla on todella helppo seurata juurikin tällaisia epämääräisiä ostoksia, ja plussaa vielä kauniista ja selkeästä designista. Aloitin menojen seuraamisen jo kesäkuussa, mutta siellä pakkaa sekoitti ulkomaan lomareissu, johon olin budejtoinut erikseenkin muutaman sata euroa käyttörahaa, mutta jotenkin se pääsi sekoittumaan varsinaiset funny moneyn kanssa ... :D Heinäkuussa olen mielestäni onnistunut seuraamaan menojani todella orjallisesti ja tässä vaiheessa kuuta tilanne on se, että olen ylittänyt budjettini muutamilla kympeillä.




Monefyyn voisi syöttää myös tulot, jolloin appista pystyisi seuraamaan suoraan paljonko rahaa on jäljellä, mutta itse tarvitsin vain jonkin nopean ja helppokäyttöisen (+kauniin) appin, jolla seurata pelkästään menoja. 

Onko teillä käytössä minkäänlaisia, hyväksi havaittuja (ja ilmaisia :D) sovelluksia puhelimessa tulojen ja menojen seurantaan?


lauantai 30. kesäkuuta 2018

Passiivista tuloa

Tiedättekö, kun joskus käy niin, että aivan ilmiselvä asia, jonka on jo jollain tavalla itsekin ymmärtänyt, saa aivan uuden muodon ja sitä kokee ikään kuin ahaa-elämyksen, kun sen kuulee jonkun muun suusta? Minulle kävi näin kuunnellessani erästä sijoittamista käsittelevää podcastia. Tajusin, että en voi kasvattaa työstä saamiani tuloja loputtomiin, koska jossain vaiheessa palkkani/positioni alkaa olla sitä luokkaa, että palkkakehitys jymähtää, ja toisaalta saadakseni enemmän rahaa pitäisi minun (tai ainakin tuntuu siltä että pitäisi) tehdä hitokseen enemmän töitä ja panostaa työhön vieläkin enemmän. En suoraan sanottuna itsekään tiedä, että voisinko panostaa töihini yhtään sen enempää kuin nyt jo teen, järkeäni menettämättä!

Eli, koska palkkatuloja ei voi loputtomiin kasvattaa, tulee rahaa hankkia lisää passiivisista tulonlähteistä! Tadaaa!!! Näin yksinkertaista, ja ehkä päässäni tämä onkin jo ollut jonkinlaisella ajatuksen esiasteella sijoitustoiminta aloitellessa, mutta nyt ajatus sai konkreettisen muodon. 

Itselleni tämä merkitsee lyhyellä tähtäimellä taas suoran osakesijoittamisen pariin palaamista, osinkojen tähden tietenkin. Olen luultavasti ollut liian varovainen suorien osakeostojen kanssa ja pohdin aivan liikaa että mitä sitä ostaisi ja milloin. Tämä liika varovaisuus on johtanut siihen, että olen tuupannut ylimääräisiä varoja säästötilille ja Superrahastoihin paremman puutteessa. Ja tietysti osan olen sijoittanut ihan vaan makeaan elämään :D Nyt pitää taas ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta hommiin!

Sosiaalisessa mediassa tuntuu kovasti olevan pinnalla myös asuntosijoittaminen, jota olen toki itsekin pohdiskellut. Tässä vaiheessa se kuitenkin tuntuu vähän liian työläältä asialta - paitsi itse sijoittamiseen liittyvä selvittely, myös kaikenlainen asuntoon ja sen hoitamiseen/vuokrasuhteeseen liittyvä homma. Jätän tämän ajatuksen kuitenkin muhimaan :)



perjantai 22. kesäkuuta 2018

DINK = Dual Income, No Kids

Me olemme mieheni kanssa tulleet vuosien saatossa siihen lopputulokseen, että emme hanki lapsia. Heräsin itse tähän ajatukseen noin kuusi vuotta sitten, kun olin valmistunut ja jossain takaraivossa kyti painostava ajatus, että nyt sitten kuuluisi niitä lapsia ruveta hankkimaan. Huomasin silloin suhtautuvani todella negatiivisesti kaikkeen lapsiin liittyvään ja tunsin muun muassa jonkinlaista sääliä, kun näin raskaana olevia naisia. Jälkeenpäin ajateltuna nämä negatiiviset tunteet, joista sittemmin olen päässyt eroon, liittyivät kaiketi siihen sisäiseen ristiriitaan, jota koin kun en vielä ollut uskaltanut (tai vain tajunnut) tunnustaa edes itselleni, etten minä halua lapsia.

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa jo kohta 10 vuotta ja jotenkin aina ajattelimme, että juu kai niitä lapsia sitten jossain vaiheessa hankitaan. Nimiäkin mietittiin valmiiksi: pojat nimettäisiin Rafaeliksi, Gabrieliksi ja Michaeliksi. Tytöistä tulisi Lisa-Marie ja Emily-Amelie. Miehelleni yllättävä päätökseni olla hankkimatta lapsia ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Vasta kolmisen vuotta sitten mieheni eräänä iltana totesi minulle, että todella hyvä että pidin pääni silloin viitisen vuotta sitten, kun aika olisi ollut otollinen ja olisi kuulunut paksuksi pamahtaa. Nyt olemme molemmat onnellisesti, vapaaehtoisesti lapsettomia :)

Tämän kirjoituksen otsikko saattaa johtaa harhaan - ikään kuin raha olisi ollut minkäänlaisessa roolissa meidän päätöksemme takana. Sitä se ei todellakaan ollut. Se "säästö", minkä lapsettomuus tuo, on toki yksi plussaa muiden hyvien puolien joukossa. Eri lähteissä esitetään eri laskelmia sille, mitkä ovat lapsensaannin kustannukset: alle kouluikäiseen lapseen kuluu 3.000-5.000 euroa vuodessa; täysi-ikäisyyteen mennessä lapsen kustannukset ovat yhteensä 50.000-90.000 euroa. Jos muuten olenkin taipuvainen tuhlailuun, niin tässä on yksi suuri kuluerä, jossa olen onnistunut säästämään ;D

Itselleni (ja tietääkseni myös miehelleni) painavimmat syyt päätöksen takana ovat vapaus ja rauha. En voisi kuvitellakaan elämää, jossa joutuisin aikatauluttamaan menoni lapsen tarhaan viennin ja hakemisen mukaan, joutuisin tekemään ruokaa (!), en voisi käydä iltaisin nukkumaan klo 20.00, en voisi työpäivän jälkeen köllötellä riippumatossa viinilasi kädessä kirjaa lukien, en voisi lähetä ex tempore iltaleffaan moottoripyörällä mieheni kanssa... On niin paljon asioita, joista en kertakaikkiaan suostu luopumaan! 

Ja se oma rauha. Introverttina & erityisherkkänä ihmisenä pidän hiljaisuudesta ja siitä, että saan olla yksin ja puuhastella omia juttujani. Jo parin tunnin kyläily veljen luona, jossa 4 ja 6-vuotiaat lapset villittelevät, imee minusta kaikki mehut.

Netissä kirjoitellaan paljon siitä, miten itsekästä on valita oma vapaus lastensaannin sijaan. Että keskittyykin ihan vain itseensä, elämästä nauttimiseen ja siihen, mitä itse omalta elämältään oikeasti haluaa. Minä en niistä mielipiteistä juurikaan perusta - jos joku haluaa pitää tätä valintaani itsekkäänä, niin siitä vaan. En kuitenkaan näe tätä valintaa sen itsekkäämpänä kuin sitä, että joku ei halua alkaa harrastamaan vaikkapa aitajuoksua. Aitajuoksu ei vain ole kaikkien juttu ja miksi käyttää aikaa ja rahaa johonkin, mikä ei miellytä :)

Ymmärrän kyllä myös hyvin niitä, jotka hankkivat lapsia ja ovat siitä aidosti onnellisia. Niin usein kuulee sanottavan, että äitiys on ollut jonkun elämässä parasta. Pakkohan siinäkin on jotain perää olla :D Ehkä kuitenkin haluaisin tälläkin kirjoituksella valottaa sitä näkökulmaa, että lasten hankinta on yksi valinta muiden elämässä tehtävien suurien valintojen joukossa, ja mielestäni päätös tulisi harkita huolella: kenenkään ei pitäisi hankkia lapsia koska niin nyt vain kuuluu tehdä.